Lemmikki mielessä

Tämän blogin tarkoituksena on tarkastella elämää lemmikin kanssa ihmisen psykologisten tarpeiden kautta. Koira on Suomessa yleisin lemmikki ja siksi tämä teksti käsitteleekin erityisesti koiraa lemmikkinä.

Koira on tiettävästi ihmisen kesyttämistä eläimistä vanhin. Kesyyntymisen alkuaikoina koirasta on ollut hyötyä varoittavana vahtina ja jätteensyöjänä. Koiraa on käytetty ja käytetään yhä mm vetoapuna, paimenena ja metsästyksessä. Koiran tehtävät ovat kuitenkin laajentuneet ja mukaan on tullut huume-, opas-, hypo-, pelastus- ja erilaisia terapiakoiria. Varsin monissa tehtävissä hyödynnetään koiran erittäin tarkkaa haju- tai kuuloaistia. Koska koira oppii varsin helposti tarkkailemaan ja tulkitsemaan ihmisen eleitä ja käyttäytymistä, koira on mahdollista opettaa tekemään haluttuja asioita käskystä. Rodusta ja yksilöstä riippuen koira on motivoitavissa herkuilla, leluilla tai sosiaalisella kontaktilla.

Koirasta on jalostettu satoja eri rotuja, jotka poikkeavat tosistaan niin koon, ulkonäkönsä kuin käyttäytymisensäkin puolesta. Niin koiraa kuin muutakin lemmikkiä hankittaessa olisikin hyödyllistä pysähtyä pohtimaan sitä, millaiseen käyttötarkoitukseen lemmikkiä on hankkimassa. Onnistunut rodun ja yksilön valinta edesauttavat sekä koiran että omistajan hyvinvointia. Internetistä löytyy mittava määrä erilaisia testejä, joiden avulla on mahdollista etsiä itselleen sopivaa rotua. Vaikka rodun alkuperäiseen käyttötarkoitukseen kannattaisikin kiinnittää huomiota, moni tekee päätöksen muiden kriteerien, kuten ulkonäön perusteella.

Koiran hankinta on sinänsä moniulotteinen päätös. Hankkiessaan koiran ihminen sitoutuu ruokkimaan, ulkoiluttamaan ja huolehtimaan koiran terveydestä ja hyvinvoinnista. Toisaalta samalla niin tehdessään hän saa uskollisen kumppanin, joka ilahtuu aina omistajansa kotiinpaluusta, oli tämä sitten poistunut kotoa minuutiksi viemään roskia tai työpäivän ajaksi.

Koska koiran omistaminen on loppujen lopuksi melko intensiivistä, siihen syntyy myös ainutlaatuinen tunneside. Koiran käyttäytyminen tai käyttäytymättä jättäminen herättää omistajassaan tunteita. Hyvässä tilanteessa tai tapauksessa iloa, ylpeyttä tai jopa hellyyttä ja rakkautta. Huonommassa tilanteessa heräävät tunteet voivat olla pettymystä, turhautumista, surua tai jopa kiukkua. Osa näistä tunteista johtuu siitä, että inhimillistämme koiran ja sijoitamme siihen sellaisiakin ajatuksia ja toiveita, joita se ei kykene täyttämään.

Yhtä tärkeää, kuin jonkin koirarodun ominaisuuksien selvittämien, olisi pohtia omia ajatuksiaan sen suhteen, mihin tarkoitukseen koiraa on ensisijaisesti hankkimassa ja millaisia toiveita itsellä on koiraa kohtaan. Jos ensisijainen visio on kuuliaisesta ja tottelevaisesta koirasta, hyvin itsenäiseen ajatteluun ja päätöksentekoon jalostettu rotu kuten vaikkapa mäyräkoira ei ehkä ole paras mahdollinen valinta.

Myös rodun haukkuherkkyys on asia, joka kannattaa ottaa huomioon. Erityisesti, jos asuu kerrostalossa. Herkästi ja kovalla äänellä asioista mielellään raportoiva kaveri ei ehkä ole kaikkien naapurien mieleen. Myös liikunnan tarve vaihtelee roduittain suuresti. Sen sijaan säätila ei valitettavasti juurikaan vaikuta kaikkien yksilöiden liikunnantarpeeseen, joka säilyy kohtuullisen samanlaisena aurinkoisesta kevätpäivästä marraskuisen harmaaseen päivään, jolloin räntää sataa vaakasuorassa ja omat ulkoiluhalut ovat suorastaan olemattomat. Poikkeuksena tästä ovat ehkä hyvin pienet rodut, sekä sellaiset, jotka palelevat herkästi ohuen karvapeitteensä vuoksi.

Eräs syy koiran hankintaan voi olla hoivaamisen tarve. Instagram ja TikTok ovat täynnä kuvia ja videoita koirista, joita puetaan eri tavoin, trimmataan, harjataan, kammataan ja kuljetetaan lastenvaunuissa. Valitettavasti kovin monilla näistä videoista näkyy myös se, että koira itse asiassa tuntee olonsa vähintään epämukavaksi. Joissain surullisissa tapauksissa koiran käytöstä näissä lajille hyvin luonnottomissa tilanteissa erehdytään pitämään hassuna tai viihdyttävänä kun koira itse asiassa viestii kokevansa kipua. Tämä ei tarkoita sitä, että takin pukemisessa koiralle, joka palelee herkästi Suomen kylmissä talvioloissa, olisi mitään väärää. Päinvastoin. Jos siis kokee itsensä tyypiksi, joka ei missään nimessä halua pukea koiraa ulos mennessään, ei lyhyt- tai ohutturkkinen koira ole ehkä se paras valinta. Päinvastaisessa tilanteessa, jossa omistajasta on suorastaan ihanaa valita koiralleen takki sävy sävyyn omien ulkoiluvaatteidensa kanssa ei rodun lyhyestä tai ohuesta turkista ole haittaa vaan suorastaan hyötyä.

Myös tarve saada hallita ja käskeä saattaa olla syy koiran hankintaan. Ihminen saattaa visioidamielessään hyvin tottelevan, täydellisesti vierellä kulkevan koiran, joka osaa käskystä istua, maata, antaa tassua ja hakea pallon tai vaikkapa oluttölkin. Jälleen on syytä pohtia, millainen rotu ja yksilö soveltuu tähän tarpeeseen parhaiten. Ylväästi ja kepeästi liikkuva ja nopeasti juokseva vinttikoira voi olla kaunis ja elegantti, mutta nopeasti oppivaa ja tottelevaa, palvelemaan altista koiraa siitä tuskin kovin helposti tulee.

Kun koira on sitten joillain kriteereillä valittu ja itselle tai perheeseen hankittu, alkaa tutustuminen uuteen perheenjäseneen. Vaikka alkuvaiheessa olisi tutustunut rotuun ja sen ominaisuuksiin huolella, täyttänyt Suomen Kennelliiton hankikoira.fi -sivuston ”testaa millainen rotu sopii sinulle” testejä, seikkaillut rotuyhdistysten rotuja esittelevillä sivuilla ja keskustellut useidenkin kasvattajien kanssa sekä rodun käyttäytymiseen ja toimintaan liittyvistä ominaisuuksista että rodun terveydentilasta ja perinnöllisistä sairauksista, myös saman pentueen yksilöissä on eroja. Puhumattakaan saman rodun sisällä syntyvistä eri pentueista.

Lopputulos voi siis silti yllättää.

Minna Berg, lyhytterapeutti, nepsyvalmentaja ja psykoterapeuttiopiskelija